Puhutaan rahasta

Kaikki mitä tulee, niin myös menee. Ja joskus vähän enemmänkin. Kuulostaako tutulta?

Raha on ainakin omassa parisuhteessani ollut aina se isoin murhe ja riidan aihe. Oikea klassikko. Ja aina sitä on liian vähän, tai siltä ainakin tuntuu. Tulojen määrä tuntuu tässä olevan sivuseikka. Vuosien varrella tulomme ovat vaihdelleet paljon, mutta pääasiassa tulot ovat kuitenkin vuositasolla nousseet, muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta. Ja silti tuntuu, ettei rahaa jää yhtään säästöön, tunnumme useammin jopa elävämme yli varojemme! Tietenkin rahan riittävyyteen vaikuttaa myös yleinen hintojen nousu, mutta ei se yksinään selitä sitä, että tulotasosta riippumatta kaikki menee mitä tulee. Ja minä olen aivan surkea säästäjä! Olen luvattoman huoleton rahankäytön suhteen ja rahan ajatteleminen ahdistaa. Mutta toisaalta olen hiton hyvä tuhlari ja shoppailija…Ostamisen ilo on niin ihanan huumaava! Harmi vaan, että hetkellistä euforiaa usein seuraa katumus, ahdistus ja syyllisyys. Mahdanko olla ainoa? Tuskin.

Varsinkin parikymppisenä olin aivan toivoton rahankäyttäjä. Ostelin kaikenlaista sisustuskrääsää nurkat täyteen ja jatkuvasti uusia vaatteita, joita ei sitten tullut kuitenkaan juuri käytettyä. Sitten myin vähän käytetyt romut kirpparilla ja taas oli vähän rahaa ostaa jotain uutta. Ja kierre oli valmis. En oikeastaan koskaan harkinnut mitään ostosta sen kummemmin, ostin jos mieli teki ja jos sillä hetkellä oli rahaa. Luotolla tai osamaksulla en sentään ostanut silloin mitään, onneksi! Luottokortin hankin vasta muutama vuosi sitten ja osa-maksulla meille ei ole ostettu koskaan mitään muuta kuin autot, joita on käytännön syistä kaksi.

 Sinun, minun, meidän

Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja yhteinen tilikin avattiin heti kun muutettiin yhteen. Kun K:n kanssa opiskelimme molemmat (ennen lapsien saamista), niin K halusi minun keskittyvän opiskeluun ja vain hän kävi koulun ohella töissä. Ja siitä alkoi yhteisen taloutemme malli, jossa mies toimii elättäjänä ja minä tunsin olevani aina tilivelvollinen jokaisesta sukkaparista ja karkkipatukasta minkä itselleni ostin. Olivathan rahat hänen (näin oma mieleni minulle väitti, ei K). Ja samaan aikaan minä otin päävastuun kaikista kotitaloustöistä ja ruuanlaitosta. Ja kun sanon päävastuun, tarkoitan, että tein käytännössä kaiken. Aina. K toi leivän pöytään ja minä tein loput. Tämä kieroutunut ajatusmalli tulehdutti suhdettamme huomaamatta vuosien ajan, koska siihen oltiin alusta lähtien totuttu, eikä osattu tehdä asioita toisin. Ei nähty metsää puilta.

Vasta avioeron hakeminen sai meidät puhumaan kaikista epäkohdista suhteessamme. Tai oltiinhan niistä silloin tällöin ”puhuttu”, vaikka riitelyyn se aina johti. Kumpikaan ei osannut ajatella toisen näkökulmasta yhtään mitään ja kaikki kehitysehdotukset ja huomautukset otettiin molemmin puolin aina loukkauksena. Melko aikuista, vai mitä? Viime talvena kaikista asioista juurta jaksain puhuessamme olimme molemmat sitä mieltä, että erityisesti tyylimme rahan ja taloudenhoidon kanssa ei ollut kovin kestävällä pohjalla. Oli keksittävä uusi ja molempia miellyttävä ratkaisu uuteen yhteiseen elämään.

Olen tehnyt pitkään kausitöitä ja viime vuonna olin töissä huhtikuun lopusta marraskuun alkuun, muun ajan olin työttömänä. Päätimme, että molemmat siirtävät tietyn prosentin omista tuloistaan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan kaikki perheen yhteiset kulut. Loput omista rahoista kumpikin saa käyttää miten tahtoo. Ja entäs ne minua ikuisuuden riivanneet taloustyöt sitten? Se asia ratkaistiin siten, että K maksoi omasta pussistaan meille siivoojan käymään kaksi kertaa kuukaudessa ja muuten teimme kotityöt yhdessä. Tällä taktiikalla elimme viime vuoden (2023) ja vaikka se olikin muutos parempaan, niin silti rahat eivät tuntuneet riittävän.

“Vaikka tulot kasvoivat, niin aina kasvoivat myös menot.”

Kuukausibudjetti – avain säästöihin ja mielenrauhaan?

Aina välillä otettiin puheeksi budjetti. Pitäisikö sellainen laatia? Ja pitäisikö yhdessä käydä läpi, että mihin kaikkeen sitä rahaa oikein valuu? Koska vaikka tulot kasvoivat, niin aina kasvoivat myös menot. Ja aivan huomaamatta! Saamattomuus kuitenkin iski aina, eikä asian kanssa koskaan edetty alkupuheita pidemmälle. Paitsi nyt, tammikuussa 2024. Loppuvuodesta 2023 päätimme yhdessä, että minä loisin meille budjetin vuodelle 2024.

Joulun välipäivinä tutkimme Osuuspankin mobiilisovelluksen, OP Mobiilin, kautta menojamme kuluneen vuoden ajalta. Talouden tasapaino -kohdasta näkee todella kätevästi, että mihin kaikkeen rahat menevät ja mihin kategoriaan mitkäkin ostot kuuluvat (kuvakaappaukset näet alta). Ja kyllähän sitä rahaa oli saatu kulumaan ihan kiitettävästi! (apua..!)

Esimerkiksi ruokaan ja päivittäistavaroihin kului vuodessa noin 17 000 euroa. Siis karkeasti 1400 euroa kuukaudessa! Se on nelihenkiseltä perheeltä aika paljon, täytyy myöntää. Huvit ja hyödyt -kategoriaan oli kulunut yli 27 000 euroa. Tähän kuuluu kaikki harrastuskulut, ravintolassa käynnit, matkustaminen, vaate- ja sisustusostokset, kulttuuri- ja viihdepalvelut ja kauneus ja hyvinvointi. Myös kaikki luokittelemattomat ostot näkyvät täällä. Kaikkia ostoja sovellus ei siis osaa suoraan tunnistaa ja luokitella (esimerkiksi Paytrail-maksut), mutta jokaisen tilitapahtuman voi käydä helposti itse muuttamassa oikeaan kategoriaan. Viime vuodelta meillä on 6000 eurolla tunnistamattomia tapahtumia, enkä näin jälkikäteen pysty mitenkään kaikkia enää jäljittämään ja vaihtamaan oikeaksi. On melko hurja ajatus, että viime vuonna on käytetty monta tuhatta euroa “vain johonkin”.

Kaikkien luokkien lähempi tarkastelu paljasti myös sen, että sovellus kategorisoi muutenkin maksuja välillä väärin. Ja esimerkiksi kun maksaa vaikka verkkokauppaostoksia jonkin maksupalvelun kautta, niin kaikki ostot menevät johonkin tiettyyn yhteen luokkaan riippumatta virallisesta ostopaikasta. Esimerkiksi kaikki Klarnan kautta maksetut ostot menevät automaattisesti Vaate- ja kenkäkaupat -kategoriaan. Maksan Klarnalla aina, jos se vain on verkkokaupan maksutavoissa vaihtoehtona, joten myös kaikki Matsmart:n tilaukset näkyvät viime vuoden ajalta aivan väärässä paikassa. Tästä syystä viime vuoden luvut eivät näyttäydy ihan oikein, mutta saa niistä osviittaa kulutustottumuksista kuitenkin. Tänä vuonna päätin ottaa tavaksi käydä aina tarkistamassa, että onko maksun luokittelu osunut oikeaan ja tarvittaessa muokkaan sitä. Vuoden päästä on sitten paljon totuudenmukaisempi näkymä tutkittavana, kuin tämä:

Kuvassa ihan muokkaamattomat ja totuudenmukaiset kuvakaappaukset omasta OP mobiilistani, josta näkyvät yhteenlaskettuina omani ja yhteisen tilimme tiedot.

Millainen budjetti sopii meille?

Aluksi päätimme yhdessä, että tälle vuodelle otetaan päätavoitteeksi, että kertaakaan kuukausibudjetti ei ylity. Joka kuukausi yhteisiin menoihin on budjetoitu 3350 euroa ja sillä maksetaan kaikki ruokakulut, päivittäistavarat, vakuutukset, lainanlyhennykset, asumisen kulut, polttoaineet, suoratoistopalvelut ja kaikki lasten kulut.

Toistuvat menot merkitsin kuukausibudjettiin valmiiksi ja juokseviin kuluihin valittiin yhdessä sopivat summat (katso taulukko alta). Vaikeinta tulee varmasti olemaan saada 1000 euroa riittämään kaikkiin ruoka- ja päivittäistavaroihin, koska tykkään suosia mm. luomutuotteita ja kotimaisuus on myös yksi tärkeä valintaperuste monissa elintarvikkeissa. Kyseiseen tonniin kuuluu myös lasten vaatteet, kengät ja harrastusvälineet (onneksi edes toiselle oli sopivat sukset täksi talveksi!). Vakuutusten summan laskin karkeasti jakamalla viime vuonna vakuutuksiin kuluneen summan kahdellatoista, vaikka vakuutuslaskuja tuleekin vain joinain kuukausina vaihtuvin summin. Taloyhtiön tilille siirrettävä summa kattaa sähkö-ja vesilaskut ja kiinteistöverot yms. kiinteistön kulut. 600 euron kuukausisumma ei varmasti alkuvuodesta tule riittämään, koska sähkölaskut ovat suuria ja tilille ei ole kertynyt vielä yhtään puskuria, mutta tarpeen tullen rahaa siirretään näihin menoihin enemmän ja silloin rahaa yksinkertaisesti jää vähemmän muihin kuluihin.

Siivoojan päätimme toistaiseksi pitää, mutta sovimme, että joka toisen käynnin K maksaa omista rahoistaan, jotta hänen ei tarvitse imuroida koskaan. K vihaa imurointia, siis oikeasti vihaa, ja halusi tällä tavoin varmistaa sen, että imuriin hänen ei tarvitse jatkossakaan koskea kuin äärimmäisessä hädässä. Sitä en tiedä millainen katastrofi siihen hätään vaadittaisiin, mutta joka tapauksessa tämä järjestely miellyttää tällä hetkellä meitä molempia. Minä saan keskittyä enemmän blogiini ja muihin harrastuksiin, kun nelikerroksisen talon siivoaminen ei ole haukkaamassa isoa osaa ajastani. Kaksi pitkäkarvaista kissaa ja kaksi huoletonta lasta eivät varsinaisesti ole siisteimpiä asuinkumppaneita… Ja täytyy myöntää, että kun on kerran päässyt sellaisen luksuksen makuun, että koti on kuin taikaiskusta puhdas ylimmästä kerroksesta kellariin asti, niin siitä on aika vaikea luopua!

Omilta tileiltä maksamme sitten omat puhelinlaskut, harrastukset, omat vaatteet ja kosmetiikkatuotteet yms.

“Mitä jää” -summa toimii puskurina yllättäviin menoihin ja sitä voidaan käyttää yhteisiin harkittuihin hankintoihin, kuten varsi-imuriin, josta haaveilen (tiedän, melkoinen kotirouva tämäkin Akka haaveineen).

Tähän väliin on ehkä hyvä avata hieman perheemme talous- ja asumistilannetta:

K tekee töitä tietoturvan parissa ja minä olen kausityöläisenä tällä hetkellä työttömänä. K siirtää yhteiselle tilillemme tilipäivänään 3000 euroa ja loput omasta palkastaan käyttää miten tahtoo. Minä taas voin käyttää itseeni ja omiin menoihini kaikki työttömyyskorvaukset mitä saan. Lasten lapsilisät siirretään joka kuukausi heidän omiin indeksirahastoihinsa. Lisäksi saamme 350 euroa vuokratuloa, joka on osa kuukausibudjettiamme.

Minun vastuullani on saada talousrahamme riittämään ja tarvittaessa siirrän lisää omalta tililtäni. Minun panostukseni yhteiseen talouteemme on tällä hetkellä mitattavissa työssä, ei rahassa. Ja tällä kertaa tämä on täysin yhteinen ja tarkkaan harkittu päätös. Olen kuitenkin työllisyystilanteeni vuoksi toistaiseksi kotona, joten minulla on aikaa huolehtia taloudenpidosta ja kaikkien hyvinvoinnista. Enkä enää koe olevani tilivelvollinen mistään ostoista, vaikka talousrahat ovatkin K:n ansaitsemia.

Kotitalomme on iso maalämmöllä lämpiävä kivitalo, jossa on kolme erillistä asuntoa, joista yhtä asumme itse. Olemme asuneet täällä kesästä 2019 saakka ja kyseessä on taloyhtiö, jonka omistajia olemme K:n kanssa yhdessä. Kaikki kiinteistön kulut maksetaan siis taloyhtiön tililtä.

Ilmakuva pihapiiristä kesältä 2022. Tontti on suuri ja pihatyöt työllistävät kesällä kiitettävästi!

Talouteen liittyviä tavoitteita vuodelle 2024:

-Kuukausibudjetti ei ylity kertaakaan

-Rahaa jää säästöön

-Aloitan henkilökohtaisesti siirtämään rahaa omaan rahastoon joka kuukausi

-Saan maksettua oman luottokorttivelkani pois (tällä hetkellä noin 1850€)

-Ostokäyttäytyminen muuttuu harkitummaksi

-Vähemmän ruokahävikkiä

Saa nähdä miten Akan käy! Wish me luck.