Kompostissa kuhisee

Kompostointi on helppoa, kunhan muistaa pari perusasiaa (ja viitsii viedä ne myös käytäntöön)!

Helppoa kun sen osaa

…tai viitsii! Lapsuudenkodissani on aina kompostoitu, joten biojätteen kerääminen on ollut minulle tuttua puuhaa ihan pienestä pitäen. Lapsena tiesin, mihin kompostoituva jäte meillä vietiin, ja tiesin sen muuttuvan vähitellen mullaksi, mutta siihen tietoni asiasta rajoittuivat.

Ensimmäisen oman lämpökompostorin hankimme ensimmäiseen omakotitaloomme Valkeakoskelle keväällä 2016, mutta en silloin jaksanut perehtyä asiaan sen kummemmin. Jätteet kipataan kompostiin ja kuiviketta olisi jostain syystä hyvä laittaa päälle. Siinä oli kaikki, mitä tästä prosessista tiesin. Selailin kyllä kompostorin mukana tullutta ohjelehtistä, mutta se tuntui silloin vauva-arjen keskellä kamalan monimutkaiselta ja aikaavievältä, joten heivasin ohjeet sälälaatikkoon ja päätin vetää koko homman lonkalta. Eihän se nyt niin vaikeaa voinut olla?

Kuivikkeen hankkimisen vaikeus

Yhden pussin taisin kuiviketta käyttää, ensimmäisen ja viimeisen. Jotenkin sen ostaminen aina unohtui ja lopulta en enää edes yrittänyt muistaa sitä. Kippasimme biot edelleen kompostiin, mutta mitään seosainetta ei tullut laitettua. Tokihan se massa nyt maatuu siellä ilman sellaistakin? Turhaa rahanmenoa varmasti koko kuivike.

Mutta totuushan on, että ei se komposti kuitenkaan kovin hyvin pelitä, jos se on liian tiivis ja märkä. Silloin sisältö mätänee, eikä maadu. Näillä kahdella on vissi ero, myös hajussa! K tyhjensi kyllä kompostia aina välillä, mutta kaikki tavara oli aika vastenmielistä liejua, joten ei sitä kukkapenkkiin tullut leviteltyä. Tontin laidalle se kuskattiin ja metsässä se sai sitten maatua jos oli maatuakseen.

Kun muutimme pois Valkeakoskelta, niin pakkasimme kalliin kompostorinkin mukaan! Keskellä talvea K raahasi jäätyneen ja lähes täyden kapistuksen sisältöineen peräkärryn kyytiin ja kuljetimme tähteetkin mukanamme seuraavaan osoitteeseen! Tämäkin setti tyhjennettiin lopulta metsään, eikä vieläkään oltu päästy jyvälle kompostoinnin saloista. Nykyisessä kodissamme kompostori asetettiin tontin laidalle ja viereen rakennettiin kuormalavoista lehtikomposti puutarhajätteelle. Vieläkään emme perehtyneet aiheeseen sen enempää, vaan luotimme siihen, että se riittää, että jaksaa kipata biojätteet kompostoriin. Muuta meidän ei tarvitse tehdä.

**©Pohjan Akka** *Isolta pihalta syntyy puutarhajätettäkin ihan kiitettävästi!*

Huono sijainti

No valitsemamme paikka oli kompostille todella typerä. Se oli aivan liian kaukana ulko-ovesta, joten sinne ei huvittanut koskaan mennä. Eli jätteitä kertyi hirveät määrät ja ne alkoivat jo ämpärissä mädäntyä ja haista. Ja talven koittaessa meille valkeni, että jos kesällä ei oikein jaksanut kävellä niin kauas, niin talvella ei huvittanut sitäkään vähää! Sinnehän piti tehdä lumityöt ja kaikki! Ihan hullunhommaa. Mutta laiskoja kun olemme, niin pari vuotta kompostori nökötti tontin perällä ja talvisin biojätettä tuli laitettua sekajätteeseen. Ja se kyllä harmittaa ja hävettääkin!

Viime kesänä siirsimme kompostorin nykyiselle paikalleen autokatoksen pohjois-seinustalle, jossa aurinko ei pääse porottamaan kellon ympäri kompostoriin ja talvellakin sinne on helppo mennä. Mutta edelleen oli se varsinainen kompostointiprosessi hukassa! Ja ihan laiskuutta sekin oli, koska olin kyllä jo aikoja sitten sisäistänyt sen, että ilman kuiviketta homma menee auttamattomasti metsään. Silti sitä hiton kuiviketta ei koskaan tullut hankittua!

Kaikki uudelleen alusta

Viime syksynä päätin talven aikana ottaa aikaa ja perehtyä kompostointiin. Kirjoitin sen ihan To Do -listalle! Ja syksyllä meillä oli vakaa aikomus tyhjentää lämpökompostori, jotta sinne mahtuisi talven jätteet…mutta varmaan arvaatkin miten siinä kävi? Sinnehän ne jäi ja komposti oli jouluun mennessä kantta myöten täynnä. Hohhoijaa. Sitten oli pakko alkaa täyttää viereistä puutarhakompostia, joka on kyllä muovinen ja kannellinen, mutta siinä ei ole lämpöeristeitä. Siirsin ongelman kuitenkin keväälle, eikä jätteitä tarvinnut heittää sekajätteeseen. Ja myönnettäköön myös se, että talvella en vielä jaksanut kompostointiin juuri perehtyä, mutta Kevätmessuilta ostin aiheesta kirjoitetun kirjan ja referoin sitä alempana!

**©Pohjan Akka** *Talven aikana kertyneet biojätteet puutarhakompostissa.*

No maaliskuu koitti ja lämpökompostori oli jäässä. Kävin ostamassa kompostiherätettä ja ripottelin sitä kasan päällimäiseksi, ja toivoin parasta. Komposti lähtikin sulamaan ja samalla käynnistyi! Eli lämpötila alkoi nousta ja lopulta hätyyteltiin jo yli kolmeakymmentä astetta. Massan pinta alkoi myös laskea, joten pääsin vähän sekoittelemaan sitä. Ja sitten sainkin melkein sydänkohtauksen, koska sieltä pomppasi hiiri! Millä sekin sinne oli eksynyt, kun kompostorin pitäisi olla aika tiivis?! Ainoastaan suotonesteen putki on reitti, mistä mikään isompi olento voi kompostoriin päästä. Ja se on kuitenkin vain 10-15mm halkaisijaltaan.

Huhtikuussa päätin vihdoin aloittaa kompostien tyhjentämisen ja massojen siirtelyn. Aloitin nostamalla lämpökompostorista ylimmän kerroksen pois, jotta pääsen ottamaan massat talikolla kottikärryyn. Meillä on Kekkilän tehokompostori, joka rakentuu kahdesta osasta ja ne eivät ole sen kummemmin toisissaan kiinni. Alimmassa osassa on myös luukku, mistä puolivalmista kompostia voi tyhjentää ilman, että täytyy ensin siirtää päällä olevat syrjään. Nyt halusin kuitenkin tyhjentää kaiken ja sekoittaa ne kokonaan uudelleen. Päällimäiset jätteet eivät olleet vielä juurikaan maatuneet, joten ne pääsisivät takaisin kompostoriin sitten kun saisin sieltä ensin alimmaiset setit pois.

**©Pohjan Akka** *Etualalla lämpökompostori, josta jo nostettu ylin osa pois ja siirretty myös päällimäisenä ollut massa kottikärryyn.*

Puutarhakomposteja meillä on tällä hetkellä kaksi, ne ovat molemmat muovisia ja kannellisia. Yhteen niistä kasasin pohjalle kuivia risuja ja terijoensalavan lehtiä, ja sitten lapioin päälle kerroksen osittain maatunutta pahanhajuista kosteaa massaa, jonka olin lapioinut lämpökompostorin pohjalta pois. Se ei ollut murumaista mustaa humusta ikinä nähnytkään, vaan se oli vain märkää ja ällöttävää sulanutta jätettä. Puutarhakompostissa toivon tämän massan nyt kuitenkin tekeytyvän loppuun, kun sekoitin mukaan kompostivirkistettä ja vihdoin myös sitä kuviketta! Yksi puutarhakomposti tuli tällä tavalla kantta myöten täyteen ja kurkistan sinne sitten seuraavan kerran joskus kesällä. Toivottavasti sen saisi alkukesästä jo pensaiden juurille tyhjentää, tai viimeistään sitten ensi keväänä lavoihin kasvuvoimaksi! Nyt en sitten väitä tietäväni vielä ollenkaan mitä teen, joten en ehkä ottaisi tavastani mallia! Mahdollisesti tuon liejun olisi jo nyt voinut joidenkin pensaiden tai puiden alle levittää ohuelti, mutta suoraan sanottuna en halunnut sitä haisevaa möhjää laittaa mihinkään.

**©Pohjan Akka** *Puhtia kompostiin virkisteellä!*

Lämpökompostorissa oli muuten useampikin hiiri, nimittäin ainakin viisi! Ne saivat nyt lähtöpassit ja tyhjensin kompostorin kokonaan kaikesta massasta, ja aloin koota sitäkin kerroksittain uudelleen. Alle laitoin tässäkin tapauksessa vähän risuja ja lehtiä, sitten sitä aikaisemmin päällä ollutta jätettä. Jätteen päälle ripottelin virkistettä ja laitoin reilusti kuiviketta. Myös lämpökompostori tuli aika täyteen, koska jouduin siirtämään sinne myös ne kaikki talven aikana toiseen puutarhakompostiin kerätyt jätteet! Toivoin kovasti, että kova työ palkitaan ja kompostori lähtee iloisesti käyntiin ja massa alkaa pudota, että sisään mahtuu lisää tavaraa koko ajan.

Nyt toimii!

Ja niinhän se oli lähtenyt jo alle vuorokaudessa pöhisemään! Seuraavana päivänä lämpömittari näytti jo +30 astetta, ja paria päivää myöhemmin komposti käy ja kukkuu yli +50 asteen lukemissa! Jes, hyvä minä.

**©Pohjan Akka** *Kylläpä tämä on ilo silmille!*

Nyt en aio luistaa kompostin hoidosta, että joskus pääsisin käyttämään itse valmistamaani ravinteikasta humusta! Kuiviketta lähden ostamaan heti kohta nyt lisää, että se ei vaan pääse loppumaan. Sain kavereiltä myös hyvän vinkin siihen, miten kuiviketta tulee helposti käytettyä: kun tyhjennät biojäteastiasi kompostiin, niin lisää silloin kuiviketta kolmannes keruuastiasi tilavuudesta sen pohjalle. Tällöin kuivike pääsee heti keräämään jätteen nesteitä, etkä tule unohtaneeksi laittaa sitä jälkikäteen!

Kompostoinnin peruspilarit

Tämän pääotsikon alla olevat tiedot olen hankkinut Kirsi Tuomisen kirjoittamasta kirjasta Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta (Minerva Kustannus 2022).

Kompostointi on hapellisissa olosuhteissa tapahtuvaa pieneliöiden (esim. mikrobit, sienet, bakteerit, lierot) toimintaa, jossa ne hajottavat eloperäiset jätteet humukseksi, joka on multaa muistuttavaa ravinnepitoista ainesta. Tämä sama prosessi on käynnissä luonnossa koko ajan, mutta ihmisen toiminta eroaa tästä siten, että me kokoamme kompostin kasaksi tai laitamme kompostoreihin. Tavoitteena on saada komposti toimimaan hyvin ja mahdollisimman nopeasti. Ja kompostihan toimii silloin, kun siellä ahertavilla hajottajaeliöillä on kaikki hyvin! Nämä kolme asiaa kun muistat, niin olet oikealla tiellä:

Happi
Kosteus
Hiilen ja typen suhde

**©Pohjan Akka** *Lukemista lounastauolle!*

Happi on elinehto

Ihan kuten ihmisetkin, myös hajottajaeliöt tarvistevat elääkseen happea. Ilman happea kompostissa ei tapahdu maatumista, vaan mätänemistä (kuten meillä!). Hyvin hoidettu ja ilmava komposti ei haise pahalle. Mutta miten siitä hapesta sitten huolehditaan? No tekemällä komposti ilmavaksi, eli lisäämällä sitä kuiviketta!!!!! Kuivikkeeksi/seosaineeksi sopii monenlainen karkea eloperäinen aines, kuten oksahake, kuorike, sahanpuru (käsittelemättömästä puusta), olki, ruoko, haravointijäte, turve, kananmunakennot, vessapaperihylsyt ja vaikka pienissä määrin kävyt! Eli aika monella tavalla pystyy huolehtimaan pieneliöiden hapensaannista ja työkyvystä. Parhaiten toimii karkean ja kosteutta imevän aineen seos, kuten valmiina ostettava seos, joka sisältää karkeaa puuainesta ja turvetta.

Kompostikakku

Komposti on rakenteeltaan kuin täytekakku: ilmavat ja tiiviit kerrokset vuorottelevat pohjalta ylös asti. Kompostin pohjalle laitetaan reilusti seosainetta, jonka päälle aletaan kasata kompostoituvaa jätettä. Yhden kerroksen paksuus olisi hyvä olla maksimissaan 10 cm, mutta seosaineen ja jätteen suhdetta täytyy itse osata arvioida. Käytännössä se menee ymmärtääkseni niin, että jos laitat hyvin kosteaa jätettä, niin silloin laitetaan enemmän seosainetta, ja toisinpäin.

Sopiva kosteus

Mikä sitten on sopiva määrä kosteutta kompostissa? Liian kuiva komposti ei toimi, koska silloin mikrobit eivät pääse lisääntymään. Tarvitaan siis myös kosteutta, mutta ei kuitenkaan liikaa, koska liika kosteus tekee massasta tiivistä, eikä silloinkaan ole pieneliöillä kivaa. Sopivan kosteuden määrittäminen silmämääräisesti vaatii harjoittelua, mutta kaiken oppii! Liian märkä komposti on helpompi tunnistaa, kuin kuiva. Liian kostea komposti nimittäin haisee, koska se kärsii hapenpuutteesta. Liian kuivan kompostin voit tunnistaa esimerkiksi siitä, että pinnalla vilistää muurahaisia, tai kompostin päällä on tuhkanharmaa sädesienten muodostama rihmastokerros.

Nyrkkitesti on kuitenkin varmin ja helpoin tapa tarkistaa kompostin kosteus; sujauta kätesi ehjään muovikassiin ja työnnä käsi kasseineen mahdollisimman syvälle kompostiin. Ota kourallinen massaa ja purista sitä. Jos puristaminen saa aikaan muutaman tipan, on kompostin kosteus hyvällä tolalla. Jos nestettä irtoaa helposti ja paljon, on massa liian märkää. Ja jos taas nestettä ei irtoa ollenkaan tai hyvin vähän, on komposti päässyt kuivaksi.

Yksipuolinen ravinto ei ole hyväksi kenellekään

Jos komposti ei tunnu toimivan, vaikka olet huolehtinut kosteudesta ja ilmavuudesta, niin syy voi löytyä jätteen yksipuolisuudesta. Lehtikomposti maatuu melko hitaasti, koska jäte on niin yksipuolista. Pieneliöiden toiminnalle tärkeimpiä ravinteita ovat typpi ja hiili. Typpeä hajottajaeliöt tarvitsevat lisääntymiseen ja hiiltä tarvitaan energianlähteeksi.

Typpipitoisia jätteitä:

lanta (kanankakka, ihmisen jätökset, hevosen lanta jne)
vihreät kasvinosat, kuten ruohosilppu ja naatit
ruokajätteet

Hiilipitoisia jätteitä:

puumainen aines, eli seosaineet
kuolleet kasvinosat, kuten syksyn lehdet

Eli käytännössä varmistat hiilen ja typen suhteen sillä, että lisäät kompostiisi monipuolisesti keittiöjätettä ja seosaineita.

**©Pohjan Akka** Ruohosilppu on loistava typpilisä puutarhakompostiin, mutta se toimii myös hyvänä katteena kasvimaalla tai kukkapenkissä. Emme omista keräävää ruohonleikkuria, mutta kaksi keräämiseen kykenevää lasta kyllä!

Mitä kompostiin voi laittaa?

Ruuantähteet
Hedelmien ja vihannesten kuoret
Kahvin ja teen porot suodatinpusseineen
Kananmunan, rapujen ja muiden merenelävien kuoret (murskattuina, jotta maatuminen nopeutuu)
Pilaantuneet/vanhentuneet ruokatarvikkeet ja leipomotuotteet
Kala-ja lihajätteet (peitä hyvin)
Pienet luut (hajoavat hitaasti, joten itse en laita luita kompostiin)
Talouspaperi ja lautasliinat
Kananmunakennot, talous- ja vessapaperihylsyt (revittynä)
Leivinpaperi (revittynä)
Kotieläinten häkkien siivousjätteet (kissanhiekka vain silloin, jos se on puupohjaista!)
Sanomalehtipaperi (pieninä määrinä, esim. biojäteastian suojapaperina)
Leikkokukat, huonekasvien osat, kukkamulta
Luonnonkuidut: villa, pellava, puuvilla ja silkki (pieninä määrinä revittynä)

**©Pohjan Akka** Orvokista nypitään kukkineet kukat pois, jotta kasvi ei ala keskittymään siemenien valmistamiseen vaan jatkaa kukintaa. Nypityt kukat voit laittaa kompostiin (tai heittää nurmikolle, kuten tämä laiska Akka tekee).

Kompostin käyttö puutarhassa

Omassa kompostissa valmistat helposti mustaa kultaa, eli ravinnepitoista humusta! Humus on erinomaista maanparannusainetta, joka maahan levitettynä jatkaa elämistä ja pieneliöt sekoittavat sen pohjamaahan, jolloin siitä lopulta syntyy multaa. Maahan levitettynä humus mm. parantaa veden ja ravinteiden pidätyskykyä, edistää mururakenteen syntyä, vilkastuttaa pieneliötoimintaa, vähentää maan happamuutta, estää maan tiivistymistä, helpottaa maan muokkausta ja parantaa maan ravinteiden varastoimiskykyä. Vaikutukset näkyvät vähitellen ja kestävät maassa pitkään, jopa monia vuosia!

Kompostin ikä vaikuttaa käyttöön

Kompostin voi tyhjentää sitten, kun massasta ei enää erotu jätteen osia, vaan ne ovat maatuneet. Seosaine ei maadu kovin nopeasti, joten se kyllä erottuu tässä vaiheessa edelleen, samoin hitaasti maatuvat munankuoret ja luut. Näistä ei kuitenkaan ole haittaa, mutta voit halutessasi myös seuloa ne pois ja kompostoida uudelleen. Keittiö- ja puutarhajätekompostia voidaan käyttää sen eri kypsyysvaiheissa, mutta käymäläkomposti tulee aina kypsyttää täysin kypsäksi! Kompostin ikä vaikuttaa sen käyttömääriin ja -tarkoitukseen.

Raaka komposti syntyy hyvin toimivassa kompostorissa noin 6-8 viikossa. Siinä seosaine erottuu vielä hyvin. Raakaa kompostia ei muokata maan sisään, vaan se levitetään ohueksi (1-3 cm) kerrokseksi maan pinnalle. Tässä vaiheessa kompostissa on valtavasti ravinteita ja se toimii erinomaisena lannoitteena, kun sitä levitetään kasveille keväällä. Älä levitä raakaa kompostia enää loppukesästä tai syksyllä, koska se voi haitata kasvien talvenkestävyyttä.

Puolikypsä komposti on kompostorista siirrettyä raakaa kompostia, joka on jälkikompostoitunut puutarha-/lehtikompostissa vielä 3-6 kk. Myös puolikypsänä komposti on erittäin ravinnepitoista ja toimii loistavana lannoitteena lähes kaikille kasveille. Ei muokata maan sisään, vaan levitetään kateaineeksi 10-15 cm kerros. Älä levitä tätäkään enää syksyllä, ettei kasvien talvenkestävyys häiriinny.

Kypsä komposti on puolikypsästä kompostista vielä 6-12 kk ajan kypsytettyä kompostia, josta ei enää erotu seosaineita tai mitään muutakaan, vaan se näyttää ja tuoksuu jo mullalta. Tämä voidaan halutessa muokata myös maahan, mutta voidaan levittää myös katteeksi. Kypsä komposti on pitkävaikutteinen maanparannusaine, jota ei kannata levittää samaan paikkaan joka vuosi. Voidaan käyttää myös syksyllä. Käyttömäärä on 30-50 l/neliölle, voidaan käyttää myös ruukuissa sekoitettuna muuhun kasvualustaan.

**©Pohjan Akka** Ymmärtääkseni tämä kyseinen setti on raakaa kompostia, josta erottuu vielä seosaineet ja munankuoret todella hyvin. Tosin tämä on aivan liian märkää, joten siksi halusin sen siirtää jälkikompostoitumaan, enkä levitellyt sellaisenaan puutarhaan.

Kateviljely ja No Dig -menetelmä testissä

Itselläni on tavoitteena onnistua valmistamaan käyttökelpoista kompostia, jota uskallan eri kypsyyksinä käyttää omassa puutarhassani mm. kateviljelyssä ja kasvien lannoitteena. Kateviljelyssä maan pinta katetaan eloperäisellä aineella, kuten kuorikkeella, ruohosilpulla tai kompostilla. Katteen tarkoitus on suojata maata tiivistymiseltä ja myös estää rikkaruohojen kasvua. Eloperäinen aine myös samalla lannoittaa maata.

Aloitin viime syksynä kokeiluluontoisen projektin, jossa perustan kukkapenkkejä No Dig -menetelmällä. Käyttämäni menetelmä on yksinkertainen: haluttuun kohtaan levitetään pahvia, joka kastellaan kunnolla. Sen jälkeen pahvin päälle lisätään multaa ja/tai kompostia reilu kerros. Ja tadaa: nyt on perustettu uusi penkki joka on valmis istutettavaksi!

**©Pohjan Akka** *Hevoskastanjan juurelle alkoi syksyllä rakentua oma istutusryhmä, jota minun on tarkoitus jatkaa nyt keväällä! Koska kompostia ei ollut käytettävissä, käytin kaupan pussimultaa.*

Kevään edetessä jatkan pahvien levittelyä ja teen No Dig -menetelmästä oman postauksensa myöhemmin!

PS. Eikö olekin ihanaa, kun on vihdoin tullut kevät?! 🌷 Vaikka viikonloppuna meneekin kuulemma taas öisin pakkaselle, niin silti kevät on jo hyvässä vauhdissa ja varmasti lämmöt kohta pysyvät kokonaan plussan puolella. Tervetuloa uusi kasvukausi! ☀